Johtajien yleisarviointi

Yleensä ensimmäisissä yhteydenottojen skenaarioissa oletetaan, että lähestyvän avaruusretkikunnan havaitseminen tapahtuisi ennen sen saapumista, ja tämä aikaväli olisi strategisesti hyödyllinen.

Tuo oletus voi olla virheellinen.

Edistynyt, teknologisesti kehittynyt sivilisaatio voisi jakaa tiedustelutoiminnot, infrastruktuurin rakentamisen ja suurten kuljetusten eri vaiheisiin. Kevyet, autonomiset esiastejärjestelmät voisivat saapua huomattavasti ennen päälaivastoa ja hyödyntää paikallisia aurinkokunnan resursseja viestintä-, tuotanto-, navigointi- ja hidastusjärjestelmien rakentamiseen.

Tällaisessa järjestelmässä päälaivasto ei saapuisi valmiudettomaan tähtijärjestelmään.

Se saapuisi kohteeseen, jossa infrastruktuuri olisi jo valmiina vastaanottamaan sen.

Edelläkävijän etu

Edeltävä planeettajärjestelmä ei välttämättä tarvitse samaa massaa, väestömäärää tai teollista kapasiteettia kuin se sivilisaatio, joka sen käynnisti.

Sen täytyy vain saapua ensimmäisenä.

Jopa suhteellisen pieni autonominen järjestelmä voisi käyttää vuosikymmeniä paikallisista materiaaleista valmistettuihin lisälaitteisiin, energiainfrastruktuuriin, antureihin ja viestintälaitteisiin. Asteroidit tarjoavat metalleja ja haihtuvia aineita, auringonvalo energiaa, ja aika mahdollistaa laajan mittakaavan kehityksen.

Tämä luo merkittävän epätasapainon.

Ihmiskunta tulkitsisi todennäköisesti ensimmäisen havaitun kohteen sen perusteella, mikä on välittömästi havaittavissa: esimerkiksi tutka-alus, epätavallinen avaruusalus tai ehkä keinotekoinen esine, jonka koko on suhteellisen pieni.

Mutta sen strategisesti merkittävä koko ei vastaisi sitä massaa, joka kulki tähtienvälisen avaruuden halki.

Se olisi teollisuustuotantokapasiteetti, jonka se voisi rakentaa saavuttuaan paikalle.